Rahapelilainsäädännön tarkoitus on ehkäistä uhkapelaamisen haittavaikutuksia. Valitettava totuushan on, että uhkapelaaminen ei ole aivan ongelmatonta. Vahvasti riippuvuutta aiheuttavana harrastuksena uhkapelaamisella on mahdollisuus aiheuttaa monenlaisia sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia vahinkoja.
Lainsäädännöllä pyritään paitsi estämään ja minimoimaan näitä haittoja, myös takaamaan rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturva. Suomessa uhkapelien tarjoamisen yksinoikeusjärjestelmä on katsottu parhaaksi keinoksi saavuttaa nämä tavoitteet. Rahapelaamiseksi katsotaan raha-arvat, vedonlyönti, veikkauspelit, raha-automaattipelit, kasinopelit ja totopelit.
Kasinopelaamisen ja vedonlyönnin ohella arpajaislaki nimensä mukaisesti säätelee myös varsinaista arpajaistoimintaa – arpojen myyminen ja arpajaisten järjestäminen vaatii erillisen luvan. Tekeekö arpajaislaki pienarpajaiset ja muun pienimuotoisenkin toiminnan luvanvaraiseksi? Ei sentään – kun arpojen yhteenlaskettu myyntihinta on alle 3 000 euroa ja arvonta suoritetaan samassa paikassa, jossa arpoja myydään, lupaa ei vaadita. Myös esimerkiksi arvauskilpailut tai elinkeinonharjoittajien markkinointitarkoituksessa järjestämät arvonnat eivät kuulu arpajaislain soveltamisen alle.
Arpajaislakiin on parhaillaan suunnitteilla muutoksia. Uudistamistyöryhmä aloitti toimintansa tammikuussa 2020, ja arpajaislakiuudistus on pian menossa eduskunnan käsittelyyn. Tavoitteena on saada uusi lainsäädäntö voimaan alkuvuodesta 2022. Uudella lainsäädännöllä tiukennetaan muun muassa pelaajien ikärajojen valvontaa ja pyritään vähentämään ulkomaalaisille nettikasinoille suuntautuvaa pelitoimintaa. Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena on vahvistaa Veikkauksen monopoliasemaa.
Jo tällä hetkellä moni Euroopan maa pyrkii estämään ulkomaalaisilla nettikasinoilla pelaamista esimerkiksi osoite-estojen ja maksuliikenteelle asetettavien estojen avulla. Uudella arpajaislailla pyritään hyödyntämään samanlaisia keinoja myös Suomessa.
Estoja on kuitenkin kritisoitu siitä, että ne ovat helposti kierrettävissä ja niiden hyöty jää vähäiseksi. Lisäksi vaarana on, että pelaajat siirtyvät pelaamaan vähemmän luotettaville kasinoille ja ryhtyvät käyttämään vähemmän säädeltyjä maksutapoja, kuten kryptovaluuttoja. Kritiikkiä ovat esittäneet paitsi uhkapeli- ja urheiluvedonlyöntiharrastajat, myös maksupalvelunvälittäjät ja jopa pelihaittojen ehkäisyyn keskittyvät järjestöt.
Suurin riski ulkomaalaisilla nettikasinoilla pelaamisessa ovat tietysti epämääräiset, lisensoimattomat tai vähemmän tiukasti valvotulla lisenssillä toimivat kasinot. Niiden asiakkaiden oikeusturva ei välttämättä toteudu, eivätkä kasinot aina edellytä asiakkaiden tunnistautumista EU-lainsäädännön edellyttämällä tavalla, jolloin esimerkiksi rahanpesuun puuttuminen käy mahdottomaksi. Jos luotettavilla ja lisensoiduilla kasinoilla pelaaminen tehdään kovin hankalaksi, nettiuhkapelaaminen voi siirtyä kokonaan huomattavasti vaarallisempiin ympäristöihin.
Kaavailtujen estojen puolesta ovat puhuneet pääasiassa Veikkauksen tuottojen edunsaajajärjestöt, joilla luonnollisesti on intresseissä rahapelituottojen pitäminen ennallaan. Rahapelilainsäädännön taustalla ei kuitenkaan saisi olla pyrkimys voittojen maksimointiin vaan rahapelihaittojen vähentämiseen ja ehkäisemiseen.
Vaikka uuden lain myötä kaavaillut uudistukset tulevatkin voimaan, ulkomaalaisilla kasinoilla pelaaminen on silti jatkossakin sallittua. Estojen kiertämisestä ei tule rangaistavaa.